Blogini on jäänyt koko kesäksi ihan unholaan, mutta sehän ei silti tarkoita, etteikö sitä sun tätä olisi ehtinyt tapahtua, käsityörintamalla ja muutenkin!
30. heinäkuuta kuluneen kesän tärkein pieni "kohdussa kudottu käsityö" syntyi. Perheemme neljäs lapsi ja kolmas poika, mitoin 2210g ja 47cm.
Pikkuinen syntyi rv 37+0 täysin ehjässä kalvopussissa eli ns. onnenhuntu yllään. Ensimmäiset 2 viikkoa kuluivat vastasyntyneiden tarkkailuosastolla vihreän lapsiveden ja pienen syntymäpainon takia, nenämahaletkua tarvittiin syömisen tukena. Tänään ikää on jo 8 viikkoa, olemme oppineet ruokailemaan rinnalla ja elämä tuntuu ja maistuu oikein hyvältä, pientä syksyn tuomaa nuhanpoikasta lukuunottamatta. Vauva-arki. <3
13.9. vietimme kastejuhlaa. Kastejuhlan juhla-asuna toimi äidin tekemä neulepuku, kuinkas muuten!
Housut olen esitellyt tässä blogissa jo aiemmin;
U can't touch this. Koko niissä on vastasyntynyt, mutta meidän kirpulle ovat kyllä todella reilut vielä! :) Paita on ihanan herkkä Milk, valkoinen lanka Dropsin Baby Merinoa ja virkatussa reunuksessa housujen KVG:n bambu-bfl -sukkalankaa. En voisi olla tyytyväisempi, niin ihana asu! Usein tuntuu, että pojille on vaikea löytää mitään herkän kaunista, koska en kuitenkaan halunnut mitään liian miehekästä pienelle vauvalle.
Otin tänäkin kesänä osaa Kesäyön hullutukseen, jonka kaikki 20/20 työtä valmistui ajallaan, mutta niiden postamiseen menisi ikuisuus. Ehkä teen sen myöhemmin, mutta ravelrysta löytyy kaikki tämän tagin takaa
kyh2014. Osallistuin myös KyJy:n tyyliseen JYH:iin (Jouluyön hullutus), jonka kaikki 20 aloitusta on kasassa ja valmiina noin puolet,
jyh2014. :)
Vastasyntyneen villavaatteista kun oli puhe, niin esitellääs myöskin...
Lanka Dropsin Cotton Merinoa, jota neuloin ihan ensimmäistä kertaa ja napit löysin pitkien etsintojen päätteeksi
Etsyn kautta ja ne matkasivat meille siis Saksasta! Todella haasteellista, kun on joku visio ja sitten lähdet etsimään materiaaleja! Suomalaiset verkkokauppiaat myivät vain elefantteja kaikenmaailman sateenkaaren väreissä ja minä kivenkovaa yhä väitän, että ne on harmaita!!! ;)
Tämähän on sellainen ensimmäisen kuuden viikon villatakki, mistä nimikin tulee, puerperium cardigan, elikkäs "lapsivuodevillatakki". No, koska poika syntyi niin ajoissa, että itsekin yllätyin, niin takkikin jäi valmistumatta ja synnytyksen jälkeen ei inspanut kutimet ollenkaan, oli vaan huoli pojasta, joka oli sairaalassa ja elämä oli aika hektistä ne ensimmäiset viikot, kun pelkkä poitsun syöttäminen vei kaiken ajan. Toisin sanoen, tämä valmistui jota kuinkin silloin, kun poika juuri täytti 6 viikkoa!! ONNEKSI poika on niin pieni, tämä mahtuu yhä ihan täydellisesti eli taisi tästä tulla meille siis sellainen 6-12 viikkoa villatakki. ;)
Nyt kyllä hiukan valehtelin, kun sanoin, etten kutonut mitään... Kudoin minä sairaalareissuilla, miehen sylitellessä vauvaa, pienen, pienen pipon Novita Usva langan jämistä,
Spiral Preemie Cap:
Pipa oli päässä, kun haimme murun ensimmäistä
kertaa sairaalasta kotilomalle nenämahaletkun kanssa. :)
Langan sain vaihdosta Italiasta! Se on ihan jännää kierrätysvillaa, nimeltä BettaKnit CO2 Neutral.
Sovituskuva on kännykkäkuva!
Tässä kiteytyy meidän arki, vauva nukkuu sylissä,
vauva syö sylissä, vauva seurustelee sylissä,
vauva on sylissä myös kun äiti laittaa ruokaa
tai hoitaa muita lapsia.
(Vessaan en ota mukaan! :D)
Anteeksi tämä megapitkäpostaus, mutta en voi välttää kiusausta laittaa vielä kuvia murun ensimmäisestä villahaalarista. Tämä vastasyntyneen koko olisi ollut vastasyntyneenä ihan liian suuri, mutta muutaman viikon iässä jo ihan sopiva. Ja niin... olihan heinä - elokuussa vielä ne helteet, että ehkä villahaalaria ei olisi tarvittukaan? ;)
Ohjehan on minun lemppari,
Small Things Romper ja lanka Dropsin Merinoa. Junasukat saimme neuvolasta ja toiset samanlaiset, mutta ruskeat, muru sai kastelahjaksi seurakunnalta! Aika ihanaa, vai mitä. Haaveilin tässä juuri, että voisin itsekin kutoa muutamat junasukat Satakunnan keskussairaalalle lahjoitettavaksi, sielläkin meinaan jakavat junasukkia, vaikkei meille annettukaan, mutta toisaalta, eipä vauvakaan ollut siellä synnyttäiden osastolla ollenkaan, koska oli teholla. Teholta sen sijaan saimme muistoksi nuppupeiton! Minä valitsin sieltä tilkkupeittojen keskeltä neulotun peiton, tietenkin!!! ;) Suurin syy oli se, että ajattelin isolla neulotulla peitolla olevan huomattavasti pidempi käyttöikä kuin pikkuruisilla tilkkupeitoilla ja niin onkin!
Kiitos kaunis nuppupeittomme neulojalle, peitto on aivan ihana!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
